maanantai 15. joulukuuta 2014

kuka minä olen?

Kuka olen?
Miksi elän ja hengitän?
Mikä on elämäni tarkoitus?

Tuoda iloa ja onnea muille?
Kulkea vain virran mukana?

En enää tiedä kuka olen ja mitä haluan.
Kun viimeksi todella elin, menin miten halusin.
Aloin elämästä kärsiä, en voinut minnekään mennä.

Löysin ilon, korvaamattoman tuen.
Häneen nojasin ja uskouduin.
Elin hänelle ja hän eli minulle.

Kun viimein pääsin ovesta ulos,
aloin taas elää normaalia elämää.
Kun pystyin suunnittelemaan tulevaisuutta,
käymään yksin ulkona..
Tulin epävarmaksi.

Muutin elämäni kerralla,
sain siihen paljon tukea,
mutta myös varoitusta.
Minun tulisi ottaa elämäni haltuuni
muttei kerralla liikaa etten katuisi.

En voinut ymmärtää, miten voisin katua elämää?

Nyt sen ymmärrän. Ehkä.

Olen uudessa paikassa, yhdessä puolisoni kanssa.
Olen saanut kavereita, olen päässyt työssä eteenpäin.
Tulevaisuus näytti hetken kirkkaalta ja loistavalta.

Miksi siis minua masentaa?
Miksi seinät ahdistaa ja haluaisin vain huutaa?
Peiton alle käpertyä ja kaiken unohtaa..

Rakastan, mutta mitä?
Sitä että hän on vierelläni?
Turvallisuutta ja tuttua?
Häntä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen?
Koska se on tuttua?

Tuntuu kuin olisin umpikujassa.

En tiedä mitä teen. En tunne tätä elämäkseni.
Olen onnellinen, mutta kaipaan silti jotain.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti