rakkaus

Parantumaton romantikko kun olen, niin aloin miettiä rakkautta.
Mitä se on?
Tunne, jonka jokainen haluaisi tuntea. Olomuoto, joka saa hehkumaan.
Hetki, joka saa kaiken romahtamaan.

On sanottu, että rakkauden voi jakaa neljään eri osaan:
eroottiseen, veljelliseen, jumalalliseen ja romanttiseen rakkauteen.

Itse en allekirjoita yllämainittua, mielestäni rakkautta ei voi jakaa osiin, sillä rakkaus on joka paikassa, jokaisessa asiassa, teossa, emme vain aina ymmärrä sitä.

Yritin miettiä suurimpia rakkauden tunteita jotka minulla on ollut. Mieleeni tulee asioita, joita olen edellisissä parisuhteissani kokenut.

Kun olin riidellyt perheeni kanssa ja kävellyt n.10km vesisateessa silloisen puolisoni luokse, muistan miten hyvältä, taianomaiselta, minusta tuntui.
Hän vei minut sohvalle, kiersi viltin ympärilleni ja toi keksin.
  Ei varmaan kuulosta ihmeelliseltä, mutta tunne oli jotain sanoinkuvailematonta.
Kun olin todella pahasti sairaana, en pystynyt liikkumaan enkä puhumaan, hän oli koko ajan vierelläni. Pyyhki otsaani, peitteli paremmin, otti syliinsä, silitti hiuksiani ja sanoi kauniita, lohduttavia sanoja.

Muistellessani näitä asioita, voisin ruveta itkemään. Kuinka muistot voivatkaan nostaa pintaan sen lämpimän, huumemaisen hyvänolon tunteen.

Ja kuinka sen jälkeen tunne häviää, ja jättää jälkeensä suunnattoman kivun.
Olen miettinyt, ehkä rakkaus on asia, jota ei koskaan saisi päästää kokonaan valloilleen. Ehkä pitäisi aina kahlita hieman rakkautta, jota voisi pahimpina päivinä ottaa, ja muistaa, ettei kaikki olekaan niin huonosti.
Ehkä rakkaus on sidottu, kuin viereisessä kuvassa, ja liian suureksi kasvaessaan ottaa kiinni piikkeihin, jolloin tunnemme suurta kipua. Palaamme maan pinnalle.


Mutta onko rakkauden kuitenkaan tarkoitus satuttaa? Onko se jonkinlainen itsesuojeluvaisto, joka satuttaa rangaistaakseen vääristä valinnoista?
En tiedä mielettömämpää tunnetta kuin rakkaus, kuinka se nostaa pilvilinnoihin, ja samaan aikaan tuhoaa ihmisen.

Se antaa uutta toivoa, yhteenkuuluvuuden tunnetta, mielihyvää, poistaa yksinäisyyden.
Se vie elämältä pohjan, raastaa sydäntä, syöksee yksinäiseen pimeyteen.
Ja sitten pelastaa.
Ehkäpä rakkaus on noidankehä, jota meidän tulee vain kulkea yhä uudestaan  ja uudestaan. Mutta sen tiedän, etten vaihtaisi sitä mihinkään, ilman rakkautta emme olisi sellaisia kuin olemme.