sukulaisuus

Yöllä mieleeni tuli ajatus, missä menee sukulaisuuden raja?
Sanotaan, että veri on vettä sakeampaa, mutta meneekö se todella niin?
Ymmärrän jos sukulaisesi on ollu koko elämäsi mukana tapahtumissa, mutta entä jos ei ole ollut?
Laitan esimerkin jotta ymmärtäisit minua helpommin.

Ystävälläni oli hyvin vaikeaa, ainoa sukulainen jonka kanssa oli yhteyksissä, oli hänen äitinsä. Eräänä iltana humalassa oleva serkku työntyi hänen juttusilleen ja yritti koko ajan udella hänen asioitaan, siinä kuitenkin onnistumatta. Serkku jatkoi ystäväni pommittamista uteluilla ja vetosi sukulaisuuteen, hänelle olisi pakko puhua!

Tämän jälkeen ystäväni alkoi puhua serkulleen ja liikkua hänen kanssaan. Mutta missä menee raja?
Serkku joka ei ole ollut yhteyksissä oikeastaan koko elämässä, voiko hänestä todella tulla yht'äkkiä se luottoystävä? Varsinkaan, jos hän ei edes kysele muiden kuulumisia, selittää vain omia "ongelmiaan".

Ystävästäni ei ole tämän jälkeen paljoa kuulunut, hän ei pidä oikeastaan keneenkään vanhaan ystävään enää yhteyttä, kulkee aina vain serkkunsa ja hänen ystäviensä mukana. Olen myös huomannut että ystäväni on muuttunut hyvin huonoon suuntaan serkun seurassa, hänestä on tullut välinpitämätön, ilkeä.

Onko oikein vedota aina sukulaisuuteen, onko se todella enemmän kuin sana?
Voiko se todella mennä lapsuudesta asti olleiden ystävien ohi?
Niiden ystävien ohi, jotka ovat aina vierellä kuuntelemassa?
Onko sukulaisuus tietynlainen rasite johon on aina vastattava?
Jonka luokse on aina mentävä hänen "kutsuessaan"?