Iloisuus

Jälleen minulta kysyttiin, miksi olet niin iloinen?
Onko iloisuus väärin, ettei ole pahalla tuulella?
Olen monesti kuullut minusta puhuttavan, tuo käyttää jotain aineita kun on niin iloinen.
En kuitenkaan tarvitse, sillä luonteenpiirteisiini kuuluu iloisuus. Nautin, tai ainakin yritän, elämästä. Miksi pitäisi olla mökönä koko ajan, kun voi mieluummin naureskella?
Ja onhan muillakin seurassani olevilla paljon mukavempaa kun olen ilopillerinä ja naureskelen ja hupsuttelen, kuin että noituisin ja masentelisin koko ajan.

Ja onhan tutkittukin, nauru todella pidentää ikää.
Se ehkäisee ja parantaa masennusta, auttaa fyysisesti terveenä pysymisessä, kehittää sydäntä vahvemmaksi sekä poistaa mm. stressiä ja helpottaa elämän ylämäissä.

Itse nauran ehkä siksi, että haluan piristää muiden päivää, en halua kenenkään olevan surullinen. Nautin tunteesta kun saan jonkun muun nauramaan, vaikka sitten vain minulle. 
Naurulla pystyy peittämään mieltäpainavat asiat. Harvemmin kukaan iloiselta ihmiseltä tulee utelemaan, miten voit, miksi asiat menivät niin?
Naurulla pystyt monessa tilanteessa salaamaan todelliset ajatuksesi ja lieventämään huonompia hetkiä.
Kun löytää pienimmistäkin asioista jotain ilon aihetta, jaksaa sen huonoimmankin päivän paljon paremmin, ja jaksaa selvittää vaikeimmatkin asiat.

Iloisuus lisää sosiaalisuutta, saat enemmän ystäviä ja huomiota kun olet iloinen oma itsesi etkä valita joka asiasta. Tietenkään ei tule esittää iloista, sillä se huomataan ja se karkoittaa ihmiset ympäriltäsi.

Kokeile kuinka hauskaa tämäkin on!

Ehkä jaksan olla niin paljon positiivisella mielellä, koska osaan päästää sisäisen lapseni niin helposti ulos, välillä ehkä turhankin helposti.

Mutta eikö se ole hyvä jos kuitenkin pitää järjen päässä ja jalat maassa?
Eikö käy liian raskaaksi jos on aina totisena?
Mahdollisimman useinhan kuuluu heittää huolet mielestään ja hupsutella?